Samankaltaisia askeleita on Mikko Lahtinen perheineen käynyt kautta maan, kun me olemme pienessä maailmassamme Turussa tarponeet ja keskusteluja käyneet.
Kiinnostava tarina!
Kirjastojen miehen matka kulki yli 250 kirjaston kautta
Kirjastojen mies Finströmin kirjastossa Ahvenanmaalla seuranaan paikallinen varis
Kuva: Leena Kukkonen-Lahtinen
Sastamalalainen kirjastojen mies, dosentti Mikko Lahtinen kiersi perheensä kanssa yli 250 suomalaista kirjastoa. Kilometrejä kertyi noin 15 000. Matkoilla piirtyi selvä kuva maamme kirjastoista muutoksen kynnyksellä. Lahtinen myös ymmärsi, että lapset keltaisissa heijastinliiveissään todistavat kirjastojen merkityksestä.
- Kirjoitin sen tarkoituksella vanhan kunnon matkatarinan muotoon ja omaksuin samalla alter egoni eli kirjastojen miehen näkökulman, Mikko Lahtinen kertoo.
Kirjastojen miehen perhe oli myös vahvasti mukana kirjan teossa, sillä Lahtisen vaimo Leena Kukkonen-Lahtinen kuvasi kirjan kuvituksen. Tytär Iines oli ”diginatiivina” myös olennainen osa matkakuntaa testaamalla kirjastojen yhteyksiä ympäröivään maailmaan.
- Teimme matkoja kaikkialle Suomeen. Halusimme tuoda esiin, että suomalainen virkeä kulttuurielämä ei lopu suuriin kaupunkeihin. Vaikka väki vähenee ja asutus harvenee, kirjasto voi olla elämän keskus.
- Kirjasto on monenlaisten muutosten edessä, mutta ainahan se on muuttunut. Nyt suuria muutoksia tulevat aiheuttamaan esimerkiksi kuntaliitokset. Toinen suuri muutoksen tekijä on digitaalinen aika ja kirjakeskeisyyden väheneminen, Lahtinen toteaa.
Kirjastoihin kaikessa hiljaisuudessa
Mikko Lahtinen ei ilmoittanut vierailuistaan ennakolta.
- Me emme etukäteen lähettäneet viestiä ja toivoneet, että mielellään myös kunnanjohtaja ja delegaatio olisi meitä vastassa, Lahtinen naurahtaa.
- Marssimme kirjastoon kuin kuka tahansa muukin. Minä tein havaintoja, vaimo otti valokuvia ja tytär päivitti blogejansa kirjastojen koneilla.
Kirjastojen avoimuus onnistuikin jopa yllättämään.
- Joskus tuntui vähän oudoltakin, kun puoliso otti valokuvia, minä tein muistiinpanoja pikkutakissani, eikä kukaan tule kysymään, että millä asioilla täällä liikutte, Mikko Lahtinen toteaa ja huomauttaa, että kirjan myötä syy on ehkä kirjastojen henkilökunnallekin selvinnyt.
Pikkukunnassa voi olla hyvä kirjasto, kasvukunnassa kehno
Kun matkustaa läpi Suomen ja kulkee yli 250 kirjaston kautta, voisi kuvitella, että kirjastoista löytyisi myös jokin alueellinen punainen lanka.
Lahtisen mukaan näin ei kuitenkaan ole. Yksi syy tähän on valtion vahva panostus kirjastoihin.
- Valtion tuen myötä meillä kirjastot täyttävät tietyt laatukriteerit. Suomen painopisteet kuitenkin jäsentyvät kirjastojen kautta toisin, koska mistä tahansa maassamme voi löytää hienon kirjaston. Toisaalta Etelä-Suomen kasvukunnista voi löytää aika kelvottomiakin kirjastoja. Hyvinvointisuomi ei kirjastokartalla jakaannu pohjoiseen ja etelään tai itään ja länteen.
Lapset heijastinliiveissään kertovat kirjaston tärkeydestä
Kirjastojen maa -kirjaa voi lukea myös ajankuvana. Kesäisen Suomen kirjaston ovella voi olla lappu kirjastoväen lomautuksista. Nekin Lahtinen on kirjaansa kirjannut, mutta kirjastojen mies tahtoo muistuttaa myös hyvinvoinnista.
- Sekin on kuitenkin myös ajankuvaa, että finanssikriisin ahdingossa ja leikkausvimmassa meillä on tällainen hyvinvointipalvelu.
- Kun jotain kirjoittaa, pyrkii myös vaikuttamaan maailmanmenoon. Toivon, että tämä kirja innostavalla tavalla kehottaa vaalimaan ja kehittämään tätä yhtä upeinta suomalaisen yhteiskunnan tekijää.
Kirjastojen mies nostaa esimerkiksi kirjastojen vahvasta asemasta lapset.
- Olen monta kertaa nähnyt vekaralauman, joka keltaisissa heijastinliiveissään tulee kirjastoon ja muutamassa minuutissa he ovat siellä kuin kotonaan. Jo päiväkoti-ikäiset lapset oppivat kirjastokulttuurin ja ottavat sen omakseen, Mikko Lahtinen summaa.
YLE Tampere / Hanna Juopperi
Kommentit