torstai 27. toukokuuta 2010

KHO

Pro kirjasto teki kirjastojen lakkautusprosessin yhteydessä erikseen valituksen siitä, että vuokrasopimuksesta tehtiin päätös väärässä järjestyksessä.

Turun kaupunginhallitus ilmoitti irtisanovansa vuokrasopimuksen Martin kirjastosta.
Kirjasto oli vuokalaisena Turun tilalaitoksen omistamassa kiinteistössä, ja tilalaitoksen kanssa oli nimenomaan lautakunnan hoidettava vuokrasopimusasiat.
Valtuuston vahvistaman (pari vuotta aikaisemmin) ohjesäännön mukaan asia kuuluu nimenomaan kulttuurilautakunnalle, joka ei asiasta missään vaiheessa ole tehnyt omaa päätöstään.
Otto-oikeus ei ymmärtääksemme koske vuokrasopimusta tilanteessa, jossa kh päätti ottaa käsittelyyn itse kirjastotoiminnan jatkumisen Martissa ja Mikaelissa.
Hallinto-oikeus Turussa ei ottanut kantaa asiassa lainkaan, vaan antoi meille valitusoikeuden KHO:lle suoraan.

Asia on siellä edennytkin yllättävän pikaisesti muutamassa kuukaudessa ja kaupunginhallitus on jo nyt antanut vastineensa valitukseemme.
Nyt KHO antaa Pro kirjastolle vielä mahdollisuuden antaa vastine siihen, mitä kh on asiasta ilmoittanut.

Mm.näissä merkeissä on tänään torstaina klo 15 pro kirjaston palaveri.

Asia ei siis oikeudessa ole todellakaan vielä loppuun käsitelty.
- Ymmärryksemme on, että se, minkä valtuusto on määrittänyt nimenomaan kulttuuritoimen tilojen vuokraamisesta ja irtisanomisesta - siis tässä tapauksessa kirjaston osalta- lautakunnalle, on nimenomaan lautakunnan tehtävä.
- Ei voi riittää, että se vain jälkikäteen merkitsee asian tiedokseen, kun johtosaääntö määrää sen tekemään päätöstä!
(kk)

maanantai 24. toukokuuta 2010

TS:n KIRJOITTAJAVIERAS - sarjassa KIRJASTOTEEMA jatkuu













Niin lähellä,
niin tuttuna


Turun Sanomat 25.5 2010 02:30:54

Miten olenkaan onnellinen. Muutin ja päädyin lähelle kirjastoa. Olen aina asunut lähellä kirjastoa. Pienenä pyöräilin hiekkatietä kirjastoon, kassi täyteen Tammen kultaisia ja kotiin. Muutaman päivän päästä tajusin: otin kirjat, totta kai lainaksi, mutta että ne olisi pitänyt leimauttaa, sitä en tiennyt.

Tyttärellenikin kirjastoreissut merkitsivät itsenäistymisen alkua. Oli turvallista lähettää hänet koulumatkasta tutuksi tullutta reittiä paikkaan, jossa hänet tunnettiin. Kun hän oli 10-vuotias, kuulimme viestin, joka säikäytti meitä toimimaan: lähikirjastomme oli vaakalaudalla. Uutista oli vaikea tajuta ja pian kirjastonkäyttäjät luovuttivat tuhansien nimien adressin silloiselle kaupunginhallituksen puheenjohtajalle.

l

Kului vuosia, uusi pääkirjasto valmistui ja taas kaupungin toiseksi käytetyimpää lähikirjastoamme uhattiin. Lakkautussyyt vaihtelivat. Yhtäkkiä se oli liian lähellä pääkirjastoa – oli ollut yhtä lähellä reilut 60 vuotta. Vedottiin uuden kirjaston lasten-, nuorten-, musiikki-, tiede-, taide-,viihde-, lukusali-, ja romaaniosastojen lisääntyneisiin kuluihin. Väitettiin, että kirjastotätejä ei riitä joka kirjastoon. Summa summarum: pieni pitää uhrata isolle.

Taas vetosimme Martissa. Kuukaudessa keräsimme 4 692 allekirjoittajaa, mukana allekirjoitukset viideltä koululta ja lähes kymmeneltä päiväkodilta.

Viimeisen, sydänverellä tehdyn hätähuudon päästimme ilmoille vuonna 2009. Kokoonnuimme hallituksen päätöskokouksen ajaksi vaatimaan kuulemistamme ja muutama päivä myöhemmin luovutimme suurella joukolla kaupungintalon aulassa vetoomuksemme kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkolalle sekä valtuuston jäsenille.

Asukkaiden lisäksi Martin koulu, Martin koulun tiloissa toimiva Luolavuoren koulun yksikkö sekä päiväkoti Karitsa olivat tehneet oman vetoomuksensa.

Adressien lisäksi kirjaston käyttäjät lähettivät kaupungin johdolle postia, kirjoittivat lähikirjastoa puoltavia mielipiteitä yleisönosastoon ja jututtivat päättäjiä törmätessään heihin. Kirjasto suljettiin 13.3.2009.

Sulkemisen jälkeen naapurini sanoi surullisena: ”Juuri kun tyttäremme oppi käymään siellä yksin.” Ennen iloisesti päivälenkin lähikirjastoon tehnyt papparainen sanoi: ”Nyt sen vasta tajuaa, miten tärkeä se oli.” Päiväkodin väki kertoi, että kirjastokäynnit lasten kanssa ovat lähes mahdottomia, pitkä matka on ylivoimainen este.

Olen surullinen heidän kanssaan. Olen surullinen kaikkien lähikirjastonsa menettäneiden kanssa. Mutta olen iloinen ja kiitollinen siitä, että lähikirjastomme palveli, juuri kun perheemme sitä eniten tarvitsi. Olen iloinen sen lahtelaisen miehen puolesta, joka antoi neuvon kesällä 2009: ”Tiedottakaa päättäjille, he ovat teitä varten ja kuulevat kyllä.” Olen iloinen, että lahtelaisia oli kuunneltu.

Otin selvää miten on käynyt edellisten asuinalueitteni kirjastojen. Kyllä, elossa ja eheinä ovat. Kolminkertainen hurraa-huuto niille!

Kirjoittaja on Pro Kirjasto -liikkeen aktiivi.

Pirjo Haapala

lauantai 22. toukokuuta 2010

Turun lähikirjaston kehityssuunnitelma jatkuu

Turun kirjaston johto jatkaa kirjastojen kehittämistä, kulttuurilautakunnan ja muiden päättäjien siunauksella.
Tämän viikon maanantaina (17.5.2010) Varissuon kirjastossa supistettujen tilojen ulkopuolelle jääneet kirjat myytiin poistokirjamarkkinoilla Varissuolla.
Erikoista oli, että myyntimarkkinoista ei löytynyt kirjaston nettisivuilta mitään tietoa. En olisi asiasta ennakkoon tiennyt mitään, jos en olisi eksynyt Turku.fi sivujen kulttuurin sivuille, jonka etusivulla asiasta oli tietoa. Outoa tiedottamista?!
Maanantain tv uutisissa oli raportti myyntimarkkinoista. Kuvassa näytti pitkiä (4-5 hyllyn) hyllyjä täynnä myynnissä olevia kirjoja. Muistutti ihan kuin Martin kirjaston poistomarkkinat. (Ainakin uutisissa asia näytti siltä.)
Näin siis kirjastoja kehitetään, kun käyttö laskee noin 15-30%. Ei selvitetä syitä. Ei kysytä käyttäjiltä miten kirjasto pitäisi kehittää. Kaikki lasketaan rahassa tai tiloina.

Varissuon kirjasto sijaitsee siihen suunnittelemassa rakennuksessa lähiön ytimessä. Lähellä käyttäjiä. Kirjasto sijaitsee kahdessa kerroksessa, alhaalla lastenkirjasto ja ylhäällä aikuisten osasto. Tämä ”syö” työntekijä resursseja. Ja nyt koko kirjasto tungetaan yläkertaan.
Asian tekee mielenkiintoiseksi, että alakerralla ei ole vielä vuokraajia vaan tilalaitos jää maksajaksi. Niin kuin on ollut jo yli vuoden suljetun Mikaelin kirjastossa.

Lausteen kirjasto on myös remontissa kesän aikana. Kirjasto sijaitsee koulun luokkahuoneessa. Jää nähtäväksi miten se muuttuu.

Turussa ei ole enää montakaan lähikirjastoa, joka ei ole joutunut muutostoimenpiteiden kohteeksi. Ilpoisten kirjastossa on sorvattu ainakin yli vuoden suunnitelmia.
Runosmäen lähikirjaston kohtalosta ei ole vielä puhuttu. Ainakin kaksi vaihtoehtoa on: kirjasto ympätään nuorisotaloon tai nuorisotalo sekä kirjasto tai pelkkä kirjasto ympätään nykyisen lyseon tiloihin. Lyseoon siirretään ainakin tulevaisuudessa Runosmäen kouluun.

Vasaramäen kirjasto tulevaisuus on auki. Jääkö se pelkästään koulun vastuulle?
Loput lähikirjasto Maarian, Moision, Paattisten ja Pansion varmaan suljetaan lähitulevaisuudessa tai sysätään jonkun tahon vastuulle: koulun, nuorisotoimen tai jonkun yhdistyksen.

Hirvensaloon suunnitellaan rakennettavaksi uusi kirjasto. Tietenkin vanha kirjasto lopetetaan. Millaiset ovatkaan sitten uudet tilat?

Nyt olette varmaan jo hakemassa tomaatteja. Niin kyllä kirjastotoimi järjestää poistokirja markkinoita, mutta vain yhden kerran vuodessa niin kuin tänään Amiraalistonkadun tallilla. Ei viisi kertaa niin kuin viime vuonna. Ja poistot ovat muuttuneet radikaalisesti: poistot kirjojen osalta on ollut 2000–luvulla 20 000-30 000. Viime vuonna 2009 luku oli 150 000, viisikertainen. Sama vuonna lähikirjasto uudistus alettiin toteuttaa konkreettisesti. Saisinko nyt niitä tomaatteja. Kiitos!



::Pauli

perjantai 21. toukokuuta 2010

Helsingin kansaliikkeet hyvä!

Onnittelut TEILLE!
Olette saaneet päättäjänne ainakin toistaiseksi uskomaan tahtoanne ja ääntänne.
Turussa ei se päättäjiä liikuta, mitä kansalaiset ajattelevat, vaikka olisi mitä adresseja, mielenosoituksia ja kampanjoita...ja paljonkin nimiä ja ihmisiä.

Pro kirjasto on yksi Turun kansanliikkeistä, joka edelleen kokoontuu ja toimii....kunnes pian näymme taas Turuilla ja toreillakin!
Kuten aktiivimme näkyivät komiasti jopa lehdissä Hatuttaa - tapahtumassa.
Mutta enää ei pelkkä hatutuskaan tunnu auttavan!
Mikä sais päättäjät ymmärtämään sen, ettei lakkautuksilla tule säästöjä - ajan kuluessa se vasta kallista onkin!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

kirjoitussarja jatkuu

Lähikirjasto
yhteistyökumppanina

Turun Sanomat 19.5 2010 02:32:06

Olen asunut parikymmentä vuotta korttelin päässä Martin kirjastosta. Kyllä on ikävä!

Siellä oli aina vilskettä: taaperoikäisiä tutkimassa kuvakirjoja samalla, kun äiti tai isä saattoi lähistöllä etsiä lukemista; lehdenlukijoita; koululaisia. Kun tulen mummoksi, haluan muuttaa jonkin kirjaston lähelle. Istun siellä lukemassa lehtiä, katselemassa kirjoja ja elämänmenoa. Voi näitä ruutukaava-alueen liepeiden mummoja ja vaareja, jotka saavat vain nököttää kodeissaan! Mitä se auttaa, että pääkirjasto on aina auki, kun sinne on liian pitkä matka?

l

Opetan äidinkieltä Nummenpakan koululla ja käytän paljon lähikirjastoa. Äidinkielenopettajathan pakottavat koululaiset lukemaan kaunokirjallisuutta. Mistä nämä kirjat otetaan? Koulun rahoilla ei voi hankkia suuria kirjavalikoimia, jotta oppilaat saisivat itse valita luettavansa. On vain vähän kirjoja, jotka kaikkien koululaisten pitäisi lukea, sillä ei sovi tuhota nuorten lukuintoa luettamalla Seitsemää veljestä tai Sinuhea liian varhain.

Lähikirjasto on opettajalle tärkeä yhteistyökumppani. Nummen kirjasto sijaitsee koulustamme kävelymatkan päässä, joten silloin tällöin kiikutan nuoret kirjastoon valitsemaan lukukirjan. Pääkirjaston valikoimat ovat paremmat, mutta sinne kulkeminen on niin paljon hankalampaa, että kyllä jäisi menemättä, jos sen varassa olisi. Matkaan kuluu aikaa, ja reitti on huomattavasti vaarallisempi.

Miten lakkautettujen kirjastojen alueella toimivien koulujen opettajat pärjäävät? Ehkä kouluissa nyt luetaan ikivanhoja koulukirjaston irtolehtipainoksia tai sitten on ollut pakko vähentää kirjojen lukemista. Itse luetan neljä kirjaa vuodessa, mikä ei sekään ole paljon. Luokkia on koulussamme 16, joten kirjoja pitää olla melkoisesti.

l

Tietokone on helpottanut tiedonhankintaa. Kirjasto ei enää ole niin tärkeä tietokirjojen lähteenä. Silti jokaisen koululaisen pitää oppia kirjojen luokitusjärjestelmä, jotta voi tarvittaessa etsiä tietoa esimerkiksi tulevasta ulkomaanmatkasta tai vaikkapa käsityö- tai remonttioppaita. Turun opetussuunnitelmassa on Kulttuuripolku, joka sisältää muun muassa teatteri- ja kirjastovierailuja. Onneksi meillä on Nummen kirjasto, jossa käydä, ettei tarvitse sekoittaa koko koulun lukujärjestystä kirjastoretken takia.

Kiitokset ihanalle Nummen kirjastolle, mutta silti… Joskus takavuosina huomasin illalla, että olisi mukava näyttää oppilaille pätkä elokuvasta Viimeinen keisari. Kipaisin Martin kirjastoon hakemaan vanhan VHS-videon. Tai keksin, että teemme ryhmätöitä villistä lännestä ja hain läjän tietokirjoja. Tänä päivänä annan tällaisten juttujen vain jäädä. Se on liian hankalaa – ja surullista.

Kirjoittaja on turkulainen äidinkielen, historian ja yhteiskuntaopin opettaja.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

TÄNÄÄN ALKOI KIRJOITUSSARJA TS:n kirjoittajavieraspalstalla...jatkoa siis seuraa...

Kirjasto jokamiehen
oikeus – yhdenvertaisesti

Turun Sanomat 12.5 2010 02:31:38

Syksyllä 2008 maassa valmistauduttiin kunnallisvaaleihin. Osansa valmisteluun toi 100-vuotias Suomen Kirjastoseura. Se rakensi kampanjan Ääni kirjastolle. Seura oli huolissaan kirjastojen resursseista. Kirjastoverkko ei turvannut enää tasavertaisesti palveluja vuonna 2008, ja sen jälkeen on lakkautettu lisää kirjastoja.

Turussa valtuutetut päättivät lakkauttaa kaksi keskeistä lähikirjastoa. Lakkautukset perusteltiin aluksi uuden kirjaston rakentamisella. Jatkossa on myös supistettu lähikirjastojen toimintaa perusteluna pakolliset säästöt. Kuitenkin monia valtuuston päätöksiä on ennenkin tuotu uudelleen käsittelyyn aiemman päätöksen muuttamiseksi.

l

Kun päättäjät nykyään puhuvat rahasta ja säästöistä, koskee se palveluja, jotka loisivat ihmisille tasavertaiset elinmahdollisuudet. Säästämisen keinotekoinen huuma on osunut myös kirjastoihin.

Suomen kirjastoseura on syystä ottanut 100-vuotisjuhlavuoden tunnukseksi Kirjasto – jokamiehen oikeus. Sitähän se ei enää ole. Supistukset jatkuvat niin Turussa kuin muuallakin maassa, se on pantu merkille. Toki.

Varakkaat mesenaatit perustivat ensimmäisiä kirjastoja. Missä he nyt ovat?

Sata vuotta sitten myös työväenyhdistyksillä oli omia kirjastoja. Niissä oli olosuhteisiin nähden paljon kirjoja. Turussa muun muassa Nummenmäen TY Taistolla ja Raunistulan TY Tarmolla oli kirjastot, joista on edelleen osia tallella. Niiden niteet ja kokoelmat koottiin vähin varoin, mutta ne turvasivat laita-alueiden asukkaille mahdollisuuden lukemiseen, sillä kaupungissa oli vain yksi kirjasto. Myös Raunistulan ja Nummenmäen asukkaat saivat kirjoja, toki osin Maarian ja Kaarinan kuntalaisina.

l

Maamme on nyt vauraampi kuin koskaan. Siksi ei voi ymmärtää, että taloudellisin syin supistetaan ja eriarvoistetaan kirjastopalveluja. Jokamiehen oikeus ei toteudu. Ei sitä korvaa sähköinen kirja, ei askelmittari eikä kävelysauvat. Kirjastoihin kytketään nyt säästöjen vuoksi vaikka mitä toimia, tai kirjastoja viedään säästöjen nimissä muihin tiloihin. Ihmisten tarpeista ei säästöjen toivossa piitata, vaikka lopputulos ei toisikaan säästöjä.

Jokamiehen oikeus kirjastoihin – kunnollisiin lähikirjastoihin – pitää luoda myös vähävaraisille, liikuntarajoitteisille, vanhuksille ja lapsille. Tarvitaan todellisia, esteettömiä lähipalveluja, jotta jokainen ihminen voi kokea elävänsä tasa-arvoisena muiden kanssa. Ei saa olla kyse rahasta, kun puhutaan sivistyksen kulmakivistä – taidosta ja halusta lukea.

Lyhennetyt hyllymetrit, supistetut aukioloajat, pienennetyt nidemäärät, nostetut käyttäjien varaus- ja matkakulut eivät mitkään kerro, että elämme hyvinvointivaltiossa yhdenvertaisina. Tässäkin rahalla saa paremmin ja enemmän. Missä on yhdenvertainen jokamiehen oikeus?

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva työfysioterapeutti.

Kaija Kiessling

maanantai 10. toukokuuta 2010

KANNATTAA TUTUSTUA ARKKIATRIN AJATUKSIIN!

Ohessa lainattuja otteita arkkiatri Pelkosen haastettelusta viimeisessä JHL-lehdessä. Koska hän sivuaa siinä myös lähikirjastoja, otin ne tähän. Jos haluat lukea sen kokonaan, löydät sen mm. osoitteesta kaijakiesslinginsivut.blogspot.com

Köyhät keskellämme



- Maamme köyhät ihmiset eivät tunnu kiinnostavan ketään, sanoo arkkiatri Risto Pelkonen painokkaasti. Häntä surettaa, kun pienituloisten perheiden tuloista voi jopa 40 prosenttia mennä terveydenhoitoon.

Arkkiatri Risto Pelkonen ei ole terveyspalvelujen yksityistämisen ystävä. Kuva Sami Perttilä.– Suuret asiakasmaksut ja korkeat omavastuuosuudet ovat epäreiluja pienituloisia kohtaan, semminkin kun koulutus- ja tuloerot ilmenevät sairastuvuudessa. Hyvin koulutetuilla kansalaisilla on tietoa terveyden ehdoista, ja työssä käyvät saavat työterveyshuollon kautta yksilöllistä neuvontaa sairauksien ennalta ehkäisemiseksi enemmän kuin kunnallinen terveydenhuolto tarjoaa, Risto Pelkonen murehtii terveydenhuollon tarjonnan eriarvoisuutta.

Ei yksityistämiselle
Viimeisimpien tilastojen mukaan maassamme on pienituloisia reilu 13 prosenttia väestöstä. Pienituloiseksi lasketaan henkilö, joka ansaitsee 1 230 euroa tai vähemmän kuukaudessa. Tosiasiassa monet työttömät ja suuri joukko eläkeläisistä ansaitsee alle tuon summan.....

...........Lyhytnäköistä säästämistä
Säästämisestä on tullut hokema, jota meille on syötetty viime lamasta tähän lamaan. Koko ajan olisi säästettävä, etenkin julkisen sektorin palveluissa ja työpaikoissa.

Syrjäytymisen ehkäisyä tuskin parantaa se tosiseikka, että säästöjä tehdään siellä, missä se on poissa köyhän elämästä. Sivukirjastoja suljetaan, liikuntatiloja vähennetään, nuorisotiloja lopetetaan monissa maamme paikkakunnista. Esimerkkejä löytyy niin pääkaupunkiseudulta kuin maakuntien suurista kaupungeista.

Arkkiatri Risto Pelkonen. Kuva Sami Perttilä.Syrjäytymisen tragedia
– Säästöpäätöksiä tehdään seurauksia ajattelematta. Niillä voi kuitenkin olla pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kun koulutuksessa säästetään, maksetaan siitä jälkeenpäin kova hinta. Syrjäytyminen lisääntyy ja usein se siirtyy vielä seuraavaan sukupolveen. Syrjäytyminen on nuorelle ihmiselle suuri tragedia ja maksaa yhteiskunnalle miljoonia.

Keskustelua syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulisi Pelkosen mielestä käydä niin eduskunnassa kuin paikallisellakin tasolla.

(JHL-lehti)

Eeva Donner
Kuvat Sami Perttilä

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Minne menet kirjasto(on)?

13.3.2010 PRO KIRJASTO -LIIKKEEN KESKUSTELUTILAISUUDESTA

Pääpuhujan Suomen kirjastoseura toiminnanjohtaja Sinikka Sipilän alustus.


Minne mennä kirjasto(on)? -esitys



::Pauli