Luottamus valtion ja kunnan päätöksentekijöihin on vähentynyt vaalirahoituksen aiheuttamana. Luottamushenkilöt valitaan joka neljäs vuosi ja ihanteellisena tavoitteena on, että kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut olisivat asiantuntijoita, jotka pystyvät tekemään viisaita ja perusteltuja päätöksia kansakunnan ja kuntien parhaaksi. Nyt monista tuntuu, että viisaiksi oletettujen päättäjien päitä kääntää enemmän talouselämä ja raha kuin heidän edustamiensa kansalaisten hyvinvointi.
Keskustelun ja sitä kautta löydettyjen perusteltujen ratkaisujen pitäisi olla politiikan ihanne. Yhteisten asioiden hoitaminen saa oikeutuksensa huolellisesti perustelluista ratkaisuista. Käytäntö on usein kaukana ihanteesta. ”Olen kyllä periaatteessa samaa mieltä, mutta kun pitää säästää”, vastaa päättäjä. Kun kyselee päätöksen perusteluja, niin usein paetaan sen taakse, että ”muut ovat harkinneet”, ”ryhmä päätti”, ”keskushallinto määräsi”, ”vaihtoehtoja ei ollut”.
Lähiosoitetta ei todellisille päättäjille tunnu löytyvän. Viranhaltijoita patistetaan toteuttamaan näitä kasvottomien tekemiä päätöksiä. He saattavat olla kyllä eri mieltä monissa tapauksissa, mutta virran mukana on mentävä. Säästöt, ovat ne sitten leikkauksia, laitosten sulkemisia, kunnan omaisuuden myymistä tms. pyritään toteuttamaan mahdollisimman huomaamattomasti. Jälkikäteen voivat asianosaiset vain äimistellä: ”Mutta kun oli pakko”.
Edustuksellinen demokratia heikkenee julkisen keskustelun ja perustelujen näivettymisen myötä. Mitä vähemmän kuntalaisten mielipiteet pääsevät esille, sitä varmemmin äänestäjien innostus laskee.
Kansalaistoiminnan on monien selvitysten mukaan todettu lisäävän ihmisten yhteenkuuluvuutta sekä myös luottamusta päätöksentekijöitä ja viranhaltijoita kohtaan. Jotkin kunnat pyrkivät aktiivisesti kehittämään kuntalaisten osallistumista. Espoo on käynnistämässä tänä syksynä kokeiluja asukasraatien/asiakasraatien alueelliselle toiminnalle. Tulevaa toimintaa perustellaan sillä, että
”asiakasraadit ovat osa asukaslähtöistä palveluiden kehittämistä. Raatien kokoonpanon toivotaan edustavan kattavasti kaikenlaisia espoolaisia sukupuolen, iän, ammatin, koulutustaustan ja etnisen alkuperän suhteen. Kaupunki kerää jatkuvasti asiakaspalautetta ja tekee asiakastyytyväisyystutkimuksia, mutta näiden täydennykseksi asiakasraadeilta toivotaan ideoita palveluiden kehittämistä varten, ei vain reagointia nykyisten palveluiden järjestämiseen.”
Edelleen asiakasraatien kokoajat Espoossa ovat sitä mieltä, että ”asukkaiden näkemysten kuuleminen on erityisen tärkeää nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, jossa palveluiden kehittäminen ei ole mahdollista niiden määrää ja valikoimaa kasvattamalla.”
Onko Turussa tarvetta vastaavanlaiseen toimintaan? Luulisi olevan, koska palveluiden kehittäminen ei täälläkään ole mahdollista määrää ja valikoimaa kasvattamalla. Jokainen suljettu terveysasema, nuorisotila, koulu ja kirjasto kertovat supistuksista, eivät edes palvelutason säilyttämisestä. Pro Kirjasto –liike on tehnyt äskettäin aloitteen, että Turun kaupunki perustaisi kirjastojen käyttäjäneuvoston kehittämään erityisesti lähikirjastojen toimintaa pitkäjänteisesti siten, että kuntalaisten mielipiteet otetaan huomioon päätöksissä ja päätösten valmistelussa. Samanlaista ajatusta tulisi kehitellä muillakin kuin kirjastotoimen alalla. Laaja osallistuminen luo luottamusta, luottamus kasvattaa yhteisöllisyyttä ja pitkällä tähtäimellä vaurautta.
Eero Syrjänen, Turku
(Turun Sanomat 20.8.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti