YLE:n TAMPEREEN TOIMITUS KERTOO....

..alla olevan artikkelin.
Samankaltaisia askeleita on Mikko Lahtinen perheineen käynyt kautta maan, kun me olemme pienessä maailmassamme Turussa tarponeet ja keskusteluja käyneet.
Kiinnostava tarina!

Kirjastojen miehen matka kulki yli 250 kirjaston kautta

julkaistu tänään klo 09:00

Kirjastojen mies Finströmin kirjastossa Ahvenanmaalla seuranaan paikallinen varis

Kuva: Leena Kukkonen-Lahtinen

Sastamalalainen kirjastojen mies, dosentti Mikko Lahtinen kiersi perheensä kanssa yli 250 suomalaista kirjastoa. Kilometrejä kertyi noin 15 000. Matkoilla piirtyi selvä kuva maamme kirjastoista muutoksen kynnyksellä. Lahtinen myös ymmärsi, että lapset keltaisissa heijastinliiveissään todistavat kirjastojen merkityksestä.

- Kirjoitin sen tarkoituksella vanhan kunnon matkatarinan muotoon ja omaksuin samalla alter egoni eli kirjastojen miehen näkökulman, Mikko Lahtinen kertoo.

Kirjastojen miehen perhe oli myös vahvasti mukana kirjan teossa, sillä Lahtisen vaimo Leena Kukkonen-Lahtinen kuvasi kirjan kuvituksen. Tytär Iines oli ”diginatiivina” myös olennainen osa matkakuntaa testaamalla kirjastojen yhteyksiä ympäröivään maailmaan.

- Teimme matkoja kaikkialle Suomeen. Halusimme tuoda esiin, että suomalainen virkeä kulttuurielämä ei lopu suuriin kaupunkeihin. Vaikka väki vähenee ja asutus harvenee, kirjasto voi olla elämän keskus.

- Kirjasto on monenlaisten muutosten edessä, mutta ainahan se on muuttunut. Nyt suuria muutoksia tulevat aiheuttamaan esimerkiksi kuntaliitokset. Toinen suuri muutoksen tekijä on digitaalinen aika ja kirjakeskeisyyden väheneminen, Lahtinen toteaa.

Kirjastoihin kaikessa hiljaisuudessa

Mikko Lahtinen ei ilmoittanut vierailuistaan ennakolta.

- Me emme etukäteen lähettäneet viestiä ja toivoneet, että mielellään myös kunnanjohtaja ja delegaatio olisi meitä vastassa, Lahtinen naurahtaa.

- Marssimme kirjastoon kuin kuka tahansa muukin. Minä tein havaintoja, vaimo otti valokuvia ja tytär päivitti blogejansa kirjastojen koneilla.

Kirjastojen avoimuus onnistuikin jopa yllättämään.

- Joskus tuntui vähän oudoltakin, kun puoliso otti valokuvia, minä tein muistiinpanoja pikkutakissani, eikä kukaan tule kysymään, että millä asioilla täällä liikutte, Mikko Lahtinen toteaa ja huomauttaa, että kirjan myötä syy on ehkä kirjastojen henkilökunnallekin selvinnyt.

Pikkukunnassa voi olla hyvä kirjasto, kasvukunnassa kehno

Kun matkustaa läpi Suomen ja kulkee yli 250 kirjaston kautta, voisi kuvitella, että kirjastoista löytyisi myös jokin alueellinen punainen lanka.

Lahtisen mukaan näin ei kuitenkaan ole. Yksi syy tähän on valtion vahva panostus kirjastoihin.

- Valtion tuen myötä meillä kirjastot täyttävät tietyt laatukriteerit. Suomen painopisteet kuitenkin jäsentyvät kirjastojen kautta toisin, koska mistä tahansa maassamme voi löytää hienon kirjaston. Toisaalta Etelä-Suomen kasvukunnista voi löytää aika kelvottomiakin kirjastoja. Hyvinvointisuomi ei kirjastokartalla jakaannu pohjoiseen ja etelään tai itään ja länteen.

Lapset heijastinliiveissään kertovat kirjaston tärkeydestä

Kirjastojen maa -kirjaa voi lukea myös ajankuvana. Kesäisen Suomen kirjaston ovella voi olla lappu kirjastoväen lomautuksista. Nekin Lahtinen on kirjaansa kirjannut, mutta kirjastojen mies tahtoo muistuttaa myös hyvinvoinnista.

- Sekin on kuitenkin myös ajankuvaa, että finanssikriisin ahdingossa ja leikkausvimmassa meillä on tällainen hyvinvointipalvelu.

- Kun jotain kirjoittaa, pyrkii myös vaikuttamaan maailmanmenoon. Toivon, että tämä kirja innostavalla tavalla kehottaa vaalimaan ja kehittämään tätä yhtä upeinta suomalaisen yhteiskunnan tekijää.

Kirjastojen mies nostaa esimerkiksi kirjastojen vahvasta asemasta lapset.

- Olen monta kertaa nähnyt vekaralauman, joka keltaisissa heijastinliiveissään tulee kirjastoon ja muutamassa minuutissa he ovat siellä kuin kotonaan. Jo päiväkoti-ikäiset lapset oppivat kirjastokulttuurin ja ottavat sen omakseen, Mikko Lahtinen summaa.

YLE Tampere / Hanna Juopperi

• Lähetä linkki
• Jaa kirjanmerkki:
• Tulosta artikkeli

/alueet/template/normal/ajax/nc/send-to-friend.jsp?defaultArticleId=2224475&articleId=2224475

Kommentoi

PRO KIRJASTO-liike ISÄNTÄNÄ KANSANLIIKKEIDEN TAPAAMISESSA TURUSSA

Kansanliikkeet aktiivisia
Sunnuntaipäivän 14.11. 2010  istui tiiviisti kolmisenkymmentä
eri puolilta maata saapunutta kansanliikkeiden aktiivia kuulemassa
toistensa kamppailuista. Kauimmaiset osallistujat olivat
Nivalasta, Oulusta ja Kemistä, enemmistön tullessa tällä kertaa etelämpää.

Ajatuksena oli suunnata jatkossa toimia ja kamppailuja myös yhteisesti
eteenpäin. Julkisten palvelujen puolesta käytävä kamppailu oli päivän
keskiössä niin puheissa kuin näyttelyssä ja diaesityksissä.

Ritva Pitkänen ja Olli Salin selvittivät Helsingin pro kuntaliikkeen
kamppailuja mm. koko palveluverkkoasiassa ja kaupungin varallisuuden
piilottamista. Leo Lindstedt selvitti Turun Pro kirjastoliikkeen
toimintaa. Vantaan terveyspalvelujen puolesta käytyä kamppaiulua
valotti Juha Kovanen,ja Kiljavan sairaalan yksityistämiskuplaa ja
Keski-Uudenmaan kuntiin kohdistuvaa miljoonakuppausta Arto Viitaniemi. 

Nivalassa kamppailu homekoulusta
Nivalasta oli tullut paikalle Pipsa Jaakola, äiti-aktiivi ja koulukuraattori,
joka on ollut varsinainen primusmoottori organisoimassa kamppailua terveellisen
oppimis- ja työympäristön puolesta. Jo vakavat sairastumiset ja koululaisista
lähes puolet - 40 %  - oireilevana ovat vakava merkki huolimattomasta vastuusta
ja itse asiassa rikollisesta menettelystä Nivalan virkamiesten ja päättäjien taholta.
Näin todettiin laajassa keskustelussa Pipsa Jaakolan esityksen jälkeen.
-  Esitys antoi jälleen yhden konkreettisen esimerkin, miten kuntalaiset joutuvat
kamppailemaan varsin vakavissa asioissa. Seuraavana lieneekin suunnitelmissa se,
että Niva-Kaijan koulun oppilaiden vanhemmat panevat pystyyn koululakon,
kertoi Pipsa Jaakola.
-  Lapsia ei haluta päästää enää tutkimuksissakin todettujen vaarallisten
homeiden ja sienien valtaamaan koulutaloon.
Keskustelusta lähtikin voimalliset terveiset Niva-Kaijan koulun
oppilaille, opettajille ja vanhemmille.

Tapaamisen merkitystä pohti mukana ollut Arto Viitaniemi.

- Minusta kansalaisliikkeiden tapaamisessa Turussa oleellista oli sen havaitseminen, että kunnissa tapahtuu samanlaisia palvelujen heikennyksiä ja julkisen palvelutoiminnan alasajoa riippumatta siitä onko kunta varakas tai vähemmän varakas. Tästä seuraa väistämättä se johtopäätös, että jossain on sylttytehdas, josta tätä operaatiota ohjataan ja linjataan. Ilman muuta kyse on oikeistolaisen politiikan toteuttamisesta, jossa kunnat on pantu likaisen työn tekijöiksi.

- Hienoa oli nähdä se, että kunnissa on laajasti herätty vastustamaan tätä epätervettä ja vahingollista toimintaa. On itse asiassa on syntynyt laaja vastarintaliike, joka ei vielä ole realisoitunut valtakunnalliseksi vaikuttajaksi. Turussa kuitenkin oli nähtävissä tarve tämän liikkeen yhdistämiselle. Tarvitaan verkostoitumista, yhteisiä tapaamisia ja kokemuksen vaihtoa, jotta voimat voidaan koota ja ryhtyä kääntämään kehitystä parempaan suuntaan.

- Kiljavan sairaalahankeen yhteydessä tapahtunut kähmintä osoittaa, että julkisten palvelujen yksityistämisoperaatioissa ei kaihdeta mitään keinoja. Kunnat on pantu maksamaan Attendo MedOnen bisneksen puitteen ja kassavirta potilasmaksuina. Kyse on puhtaasti rahastamisesta. Kun systeemi on rakennettu moninkertaisen osakeyhtiörakenteen puitteisiin, ei kunnallisilla päättäjillä ole tosiasiassa mitään edellytyksiä tietää mitä Kiljavan sairaalan toiminnassa tapahtuu. Keski-Uudellamaalla on syntynyt eräänlainen kuntarajat ylittävä verkosto, joka on moneen kertaan kysenalaistanut KIljanvan sairaalan yhteydessä tehdyt virheelliset päätökset. Koko ajan vastarinta on voimistunut ja kuntien valtustoissakin yhä suurempi osa valtuutetuista on asettunut vastustamaan yksityistämistä ja vaatinut tervydenhuollon toteuttamista kunnalisena toimintana myös Kiljavan sairaalassa.

Kamppailut ja yhteistoiminta jatkuvat

Tapaamisen päätteeksi ja loppusanoiksi totesi Pro Kirjastoliikkeen - joka vastasi sunnuntain järjestelyistä - aktiivi Eero Syrjänen, miten on ollut motivoivaa ja opettavaista olla mukana tämän päivän ja eilisen keskusteluissa. Tieto on edelleen monin tavoin valttia. Kansalaistoiminta vaatii osaamista, aikaa ja pitkää pinnaa. Asenteita ei hetkessä muuteta. Kaikkia käsiteltyjä asioita on syytä tutkia jatkossa tarkemmin yhdessä, vetää johtopäätöksiä, luoda suunnitelmia ja löytää ihminen monimutkaistenkin asioiden takaa. Helsinkiläiset ovat jo lupautuneet jatkotoimiin ja alustamaan yhteydenpitovälineiden suunnittelussa. Kansalaistoiminta, jossa olemme mukana, on osa hyvinvointia rakentavaa merkityksellistä elämää ja toimintaa yhteiskunnassa, niinkuin moni on todennut. Intoa jatkoon, kannusti Syrjänen.

Alustavasti on suunnitelmissa seuraava tapaaminen huhtikuussa Helsingin sosiaalifoorumissa, ja alkuvuonna on suunnitteilla myös päivän mittainen peruskurssi, miten kuntien budjeteista luetaan ja avataan asioita, joita ei heti yhdellä silmäyksellä kokematon näe. - Tällaisen kokemuksen ja taidon avulla voidaan myös paikallisia kamppailuja vahvistaa, kuten Ritva Pitkänen asiaa pohdittaessa totesi. Pitkäsen esitystä myös verotuksen, kuntatalouden ja vanhusten huollosta tapahtuvan kamppailun ottamista painopisteiksi pidettiin hyvänä pohjana jatkolle.

MUISTOKYNTTILÖITÄ - TURKU PALAA

Vuosi sitten maaliskuussa oli Martin kirjaston surullinen mutta valoisa ulkoilme. Kirjasto oli loppusuoralla, ja käden taitojen harrastajat Oksasen Riikan johdolla toivat ihania lukulamppu-tuunauksia ikkunoille. Surullista ja kaunista. Se oli yksi solidaarisuuden osoitus pian loppuvalle kirjastolle.

Mikä palaa nyt?

Kun tuli ajankohtaiseksi 1½ vuoden kuluttua paikallisen S-kaupan aukeaminen, päätimme Pro Kirjasto - liikeen taholta tavalla tai toisella vielä muistaa ja musitella kamppailua.
Se olisi samalla kunnianosoitus paitsi kirjastolle, ennen muuta niille yli 10 000 ihmisille jotka olivat mukana adressein ja monenlaisen toiminnan muodossa puolustamassa alueen tärkeää palvelua. Yhdessä jaksoimme kamppailla...itse asiassa jo vuosia uudelle ja uudelleen...

Päätimme nyt sytyttää muistokynttilöitä ex-kirjaston eteen ja kiinnittää myymälän edessä olevaan kirjastoauton tolppaan laminoidun muistoplakaatin .

On ollut tuulta, sadetta ja myrskyä.
Tuli on niiden vuoksi sammunut.
Mutta myös S-liikken vartija erilaisten ohjeiden perustellaa - kuten sanoi - otti pois kyltin ja kynttilät - toki palauttikin niitä myöhemmin.
Mutta meillä oli kuin pahan varalle toinen plakaatti, ja taas syttyi uusia kynttilöitä.
Tuli kiinteistönhoitaja ja hän kuulemma 'siivosi' hautakynttilät pois ... vaikkeivät olleet kenenkään tiellä.

Kaupasta joku valitti, että kun on hautakynttilöitä, luulevat että täällä on joku suru.
Siihen me, että suru täällä onkin alueen hienon kirjaston menetyksen johdosta.
Sitä suremme ja haluamme muistaa.

Syksyn tuulet ja ihmisten teot ovat sammuttaneet ja vieneet pois kynttilöitä, mutta tuli yhä uusissa kynttilöissä palaa edelleen.
Kuluva viikko loppuu ns. pyhäinpäivään.
Päätimme aluksi suunnitellun yhden päivän sijaan - koska muisteloamme häirittiin - jatkaa sitä aina pyhäinpäivän iltaan klo 20 asti.

Mikä meitä mietityttää?

Turun kulttuuripääkaupunkivuoden tunnus on TURKU PALAA.
Miksei nyt vaatimattomien muistokynttilöiden anneta palaa?
Ne eivät häiritse ketään muita kuin ehkä heitä, jotka toivottavasti kantavat mielessään jotain huonoa omaatuntoa - jos sellaista löytyy - oltuaan tekemässä päätöstä Martin ja Mikaelin lakkautuksesta.

Mutta jotain hyvää siitäkin syntyi: syntyi pro kirjasto-liike, jonka tulta eivät ulkopuoliset sammuta.

NÄIN ON KÄYMÄSSÄ NAAPURISSA!

Hundra boklådor i farozonen

Text: Erika Josefsson
Uppdaterad 26 oktober 2010 11.11 Publicerad 26 oktober 2010 10.082010-10-26 10:08:45
[+] [-] Textstorlek | Skriv en kommentar |

Stockholm.

Många av landets bokhandlare står inför en bekymmersam situation. Näthandeln pressar dem tillbaka. Så många som hundra boklådor kan vara hotade och allt fler kommuner riskerar att bli helt utan.

Bokbranschen befinner sig "i början av en djupare förändring", om man får tro Kjell Bohlund, författare till rapporten "Svensk bokmarknad 2010" som Förläggareföreningen publicerat i höst.

Såväl Akademibokhandeln som Bokia redovisar stora förluster. Även om branschfolk hellre talar om strukturomvandling än förestående boklådedöd tyder det mesta på att den kommer, frågan är bara i vilken utsträckning?

I dag saknar en tredjedel av landets kommuner egen fysisk bokhandel, och enlig Svensk Bokhandel är det just småorternas boklådor som har det tuffast.

Lars-Erik Linder, styrelsemedlem i europeiska bokhandlareföreningen, menar att 100 av landets 417 boklådor kan försvinna inom kort. Han baserar sin bedömning på den genomgång han gjorde av bokhandlarnas bokslut från 2008/2009. Redan då låg ett hundratal bokhandlare på gränsen till förlust och sedan dess har lönsamheten gått ner.

– Har man endast ett litet positivt resultat säger det bara svisch så är det borta. Det finns ingen statistik om det här, men vi känner ju varandra och talas vid.

Adlibris och Bokus har numera över 30 procent av bokförsäljningen, och näthandelns ökande marknadsandelar är en viktig förklaring till den fysiska bokhandelns vikande lönsamhet.

Vad betyder det då för en kommun att mista sin bokhandel?

Kristoffer Lind, förläggare på Lind & Co, vänder sig mot uppfattningen om boklådorna som viktiga kulturbärare runt om i landet.

– Det finns ett hyckleri i detta. Mycket av kvalitetslitteraturen säljs via nätet. Vi som åker ut och tittar på boklådorna i landet vet hur det ser ut. De säljer Kerstin Ekman, PO Enquist och Torgny Lindgren, de stora breda berättande författarna, men inget annat. De säljer inte vår 1900-serie med Christopher Isherwood. Jag säger inte det som som en värdering, jag bara konstaterar att det är så.

– Det bokhandeln säljer mest av från oss är Bingo Rimér.

Göran Greider, poet, bror till en bokhandlare, och chefredaktör för Dala-Demokraten, menar att landsortens bokhandlare har allt att vinna på att ändra sitt sätt att jobba. Han refererar en vision från poeten Magnus William-Olsson om bokhandlaren vägg i vägg med biblioteket. Kunden skulle kunna köpa nytt och låna gammalt på samma gång, författarbesök kunde arrangeras gemensamt.

– Om en bokhandel ska överleva i Falun, Borlänge eller Ludvika bygger det på att det finns någon aktivitet där. Idealet vore ett bokcentrum, med försäljning av både ny och antikvarisk litteratur och med författarbesök.

– Det här är ett område för statliga kulturpolitiska insatser som skulle ges till den som kan lägga upp en realistisk plan för ett sådant bokcentrum. Om man vill att landsbygden ska vara levande, tror jag det är en viktig fråga. (TT Spektra)

Pro kirjastoliike kutsuu kautta maan Turkuun

hei,

me turkulaiset ollaan isäntinä ja emäntinä paitsi sosiaalifoorumissa ja Hyvien Uutisten iltaklubilla, myös su valtakunnallisessa kansanliikkeiden tapaamisessa - siinä katsomme paitsi menneeseen, erityisesti tulevaan - miten koota laajat liikkeet puolustmaan niitä perusoikeuksia joita ollaan ulkoistamassa, lakkaut...tamssa jne...
Pane allakkaan ylös 13-14.11 ja lue lähemmin www.turunsosiaalifoorumi.fi

Varissuon alakerta yhä tyhjänä

2+ kävi tutustumassa heidän isän isän firman piirtämään kirjastorakennukseen. Surullista, että kirjaston alakerta, jossa ennen oli lasten kirjoja, on nyt tyhjänä. Komea rakennus vain osaksi käytössä.

pirjo

Visiitti Varissuolla

Kävimme 2+n kanssa tutustumassa uudelleen avattuun Varissuon kirjastoon. Kauniisti oli laitettu olohuone kuntoon, oli ihania istumarykelmiä.... Kaksi tyttöä pelasi lautapelejä, kaksi poikaa pelasi tietokonepelejä. Lasten vaunuja työntäviä äitejä siellä sun täällä. Ihanaa, että varissuolaisille jäi edes tämä, mitä nyt on vielä jäljellä. Mutta aika pieneksi oli käynyt hyllyrivit.

2+ tykkää kovasti kirjoista, ja lainattiinkin muutama.... lainaaminen ei ollut ihan simppeli juttu, piti ensin käydä keskustelu aikuisen kumppanin kanssa, voiko lainata.... voiko lainata, sen tähden, että kirjaston tosi pienten lasten kirjakokoelma oli niin pieni. Muutama kymmenen kirjaa. Tuli huono omatunto varissuolaisia kohtaan, otetaanko me nyt heidän ainoat vauvojen kirjat. Me jotka pöräytimme tänne autolla.

Ovesta oli hyvä mennä rattailla. Ikävää oli levoton elämä kauppakeskuksen ulkotasanteella. Mutta ehkäpä Varissuolla on totuttu. Ja pienentämällä tätä kirjastoa, ei ainakaan parannettu lähiön palveluxsia.

pirjo, r ja 2+