- aiheellinen kysymys, jonka allekirjoittanut sai sähköpostiinsa pari päivää sitten.
Kyse on Turun kirjastotoimen johtajan Inkeri Näätsaaren kunniamerkistä, jonka tasavallan presidentti myönsi hänelle itsenäisyyspäivän merkeissä.
Saamassani viestissä oli ajatus ja huoli, näinkö palkitaan nyt niitä, jotka ovat lakkauttamassa ja supistamassa sekä toiminnaltaan pienentämässä eri tavoin lähikirjastoja.
- Ajatuksen taustalta nousee mieleen se takinkääntötemppu, joka ilmeisesti näin palkittiin. Olihan hän vielä pari vuotta sitten ainakin lehtien palstoilla kovasti puolustamassa mm. Martin kirjaston säilyttämistä, mutta nyt loppupeleissä vuosi sitten olikin tekemässä ehdotusta sen lakkauttamisesta.
Näinhän aina takinkääntäjiä palkitaan!
Puhumattakaan siitä, miten asukkaat on jätetty sivuun ja huomioimatta asiassa!
Tällaisia mietteitä ihmisillä - tulkoon siis tännekin.
PS: Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtaja Anna-Maria Soininvaara uskaltaa ainakin aivan julkisesti ottaa lakkauttamisiin kantaa todeten, että "Tutkimustulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan sivukirjastolla on aikna paikkansa ja lainaajansa." Tuloksista ilmenee myös, että pienet sivukirjastot kykenevät muodostamaan oman asiakaskuntansa. Lähikirjastot löytävät elintilan, jonka lainaajia isot kirjastot eivät pysty viemään.
Nyt kun Helsinginkin laaja lakkautuslista on julkistettu, on hän kuitenkin tukemassa kaikesta päätellen näitä lähikrijastoja.
Mutta eipäs tainnutkaan saada kunniamerkkiä.
Saakohan tällä pelillä myöhemminkään?
Ei varmaankaan saa, olisihan kirjastotoimen johtajat palkittu jo ajat sitten jos heidän kirjastojaan puolustava tominta olisi katsottu mitalin arvoiseksi.
VastaaPoistaTässä istuimme tutulla joukolla kuluneella viikolla - kaikki näitä asioita läheltä seuranneita.
VastaaPoista- Kyllä vakaa johtopäätöksemnme oli, että ansiomerkin takana täytyy olla tarkka tietoinen täsmähomma, jolla halutaan antaa nenille pro kirjastoliikkeen tavoitteita / kaikkia kirjastoja puolustavia ihmisiä.
- Kuulimme myös, miten lomansa jälkeen Näät saari oli työntekijöilleen kehunut huomiota ja saatua merkkiä, mutta kukaan työntekijöistä ei ollut reagoinut, ei edes taputtanut saatikka onnitellut...
- Ja niin kuin Nää tsaari korosti merkin olevan kunniaa kaikille kirjaston työntekijöille... Sitä he eivät koe itselleen osoitetuksi, varsinkaan tämän ihmisen kautta, joka on ansioituneesti toiminuyt myös esimiehenä työyhteisön palavereissa varsinaisena työpaikkakiusaajana...näin on, miten meille on viesti tullut. Ihmiset voivat pahoin.
Mutta silloinhan sitä onkin syytä palkita?!