(Turun Sanomat 28.2 2010 01:29:19)
Vuosi on kulunut Turun kävijämäärältään neljänneksi ja kolmanneksi suurimman lähikirjaston sulkemisesta. Vuoden alussa avattiin täydellisen uudistuksen kokeneet Nummen ja Härkämäen kirjastot. Tämä vuoden aikana muutosten tuuli puhaltaa Ilpoisten ja Lausteen kirjastoon.
Parisen viikkoa sitten oli ystävänpäivä ja olen miettinyt seuraavaa.
Kuka on kirjaston ystävä?
Onko se päättäjä, joka päättää kirjastojen sulkemisesta vedoten kaupungin kassan tyhjyyteen.
Onko se kirjastonjohto, joka uudistushaluissaan uudistaa ehkä vähän liikaa sekä uudistuksissa häviää tutut kirjat sekä tilat.
Onko se kirjastoliike? Sisukas kansanliike, joka vastustaa kuntalaisten palvelujen sekä lähiöiden kirjallisten kulttuurikeitaiden heikentämistä ja sulkemista.
Vai onko kirjaston ystävä? Perinteinen kirjaston käyttäjä, joka aamuisin saapuu lähikirjastoon lukemaan uunituoreet lehdet. Poimii lähtiessään mukaan nipun romaaneja muuta lukemista.
Esimerkiksi arjen mummo Liisa, joka rollaattorilla tuli tapaamaan joka aamu nuoria sekä varttuneita (vaareja). Oliko hän kirjaston ystävä?Vai onko kirjaston ystävä? Se joka ei ole löytänyt vielä kirjaston käyttäjäksi.
Kuka siis on kirjaston ystävä? Kirjastokoira, vai onko kirjastolla lainkaan ystäviä.
Miettii passiivisaktiivinen kirjastonkäyttäjä
Pauli Pärkinen
(kuvat: Turku.fi, kotiposti.net/.../museo/vkm/museo205.htm)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti