Lähikirjasto
yhteistyökumppanina
Turun Sanomat 19.5 2010 02:32:06
Olen asunut parikymmentä vuotta korttelin päässä Martin kirjastosta. Kyllä on ikävä!
Siellä oli aina vilskettä: taaperoikäisiä tutkimassa kuvakirjoja samalla, kun äiti tai isä saattoi lähistöllä etsiä lukemista; lehdenlukijoita; koululaisia. Kun tulen mummoksi, haluan muuttaa jonkin kirjaston lähelle. Istun siellä lukemassa lehtiä, katselemassa kirjoja ja elämänmenoa. Voi näitä ruutukaava-alueen liepeiden mummoja ja vaareja, jotka saavat vain nököttää kodeissaan! Mitä se auttaa, että pääkirjasto on aina auki, kun sinne on liian pitkä matka?
l
Opetan äidinkieltä Nummenpakan koululla ja käytän paljon lähikirjastoa. Äidinkielenopettajathan pakottavat koululaiset lukemaan kaunokirjallisuutta. Mistä nämä kirjat otetaan? Koulun rahoilla ei voi hankkia suuria kirjavalikoimia, jotta oppilaat saisivat itse valita luettavansa. On vain vähän kirjoja, jotka kaikkien koululaisten pitäisi lukea, sillä ei sovi tuhota nuorten lukuintoa luettamalla Seitsemää veljestä tai Sinuhea liian varhain.
Lähikirjasto on opettajalle tärkeä yhteistyökumppani. Nummen kirjasto sijaitsee koulustamme kävelymatkan päässä, joten silloin tällöin kiikutan nuoret kirjastoon valitsemaan lukukirjan. Pääkirjaston valikoimat ovat paremmat, mutta sinne kulkeminen on niin paljon hankalampaa, että kyllä jäisi menemättä, jos sen varassa olisi. Matkaan kuluu aikaa, ja reitti on huomattavasti vaarallisempi.
Miten lakkautettujen kirjastojen alueella toimivien koulujen opettajat pärjäävät? Ehkä kouluissa nyt luetaan ikivanhoja koulukirjaston irtolehtipainoksia tai sitten on ollut pakko vähentää kirjojen lukemista. Itse luetan neljä kirjaa vuodessa, mikä ei sekään ole paljon. Luokkia on koulussamme 16, joten kirjoja pitää olla melkoisesti.
l
Tietokone on helpottanut tiedonhankintaa. Kirjasto ei enää ole niin tärkeä tietokirjojen lähteenä. Silti jokaisen koululaisen pitää oppia kirjojen luokitusjärjestelmä, jotta voi tarvittaessa etsiä tietoa esimerkiksi tulevasta ulkomaanmatkasta tai vaikkapa käsityö- tai remonttioppaita. Turun opetussuunnitelmassa on Kulttuuripolku, joka sisältää muun muassa teatteri- ja kirjastovierailuja. Onneksi meillä on Nummen kirjasto, jossa käydä, ettei tarvitse sekoittaa koko koulun lukujärjestystä kirjastoretken takia.
Kiitokset ihanalle Nummen kirjastolle, mutta silti… Joskus takavuosina huomasin illalla, että olisi mukava näyttää oppilaille pätkä elokuvasta Viimeinen keisari. Kipaisin Martin kirjastoon hakemaan vanhan VHS-videon. Tai keksin, että teemme ryhmätöitä villistä lännestä ja hain läjän tietokirjoja. Tänä päivänä annan tällaisten juttujen vain jäädä. Se on liian hankalaa – ja surullista.
Kirjoittaja on turkulainen äidinkielen, historian ja yhteiskuntaopin opettaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti