Ihmisiä oli kuin muurahaisia Mikaelin kirjaston edessä. Sitä tuli lisää kokoajan. Kun ovet aukenivat niin sisälle syöksyi valtavajoukko ihmisiä ja minä menin joukon mukana. Sisällä kävi sitten ilmi, että ihmisiä aivan liikaa. Kukaan ei oikein pystynyt liikkumaan mihinkään. Pääsin juuri ja juuri ulos hengissä. Ovella oli jo sisään ja ulos jonoa. Kävi mielessä, että olisi pitänyt kysyä palokunnalta mielipidettä: Rikottiinko tässä lakia, oliko rakennuksessa liikaa porukkaa kun lakia sallisi ja varmastikin oli.
Äitini sanoi myöhemmin, että poistomyynnissä ei ollut enää paljonkaan kirjoja.
Juttelimme ulkona turkulaisten kanssa. Kaikki kenen kanssa juttelimme olivat meidän puolellamme ja sanoivat, että tässä ei ole mitään järkeä kun kulttuurikaupunki näin toimii.
Näin loppui Turun keskustan toinen kulttuuripuiston historia tai paremmin sanottuna keidas.
Ja miksi? Se kaksi euroa, piti saada pohjattomaan kassaan. Miten huomenna? Epäilen, että tällaiset toimet aiheuttaa ihmisten mielissä pahoin vointia ja yms.. Jonka lasku ei kukaan tunne.(P. P. 30.4.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti